Taiteilija

Olen Susanna, akvarellitaiteilija, amk-artenomi ja yrittäjä.
Minulla on kaksi ihanaa poikaa, kannustava aviomies ja koti Uuraisilla, Keski-Suomessa.

Olin 12-vuotias, kun olin ensimmäisellä akvarellimaalausleirilläni Ahvenanmaalla.
Opettajani oli ihastuttava Aino Kivisaari. Merituuli kuivatti maalaukset nopeasti, ja huomasin, miten upean kuultavia pintoja akvarelliväreillä saa aikaan. En ollut kovin taitava, mutta sitäkin innokkaampi. Pyöräilimme pitkin saarta akvarellipaperit lepattaen ja löysimme ihania pieniä poukamia, missä maalata. Olin innoissani erilaisista kasveista ja punaisesta hiekasta.
Tämän jälkeen olen kiertänyt lukuisia kursseja ja opiskellut taidetta monien eri taiteilijoiden ohjauksessa sekä artenomin opinnoissani.

Tuosta kesästä jäi pysyvä jälki sydämeeni.
Siitä alkoi myös akvarellimaalarin mielenkiintoinen matka. Akvarellimaalauksessa minua kiehtoo värien liike, veden leikki, eräänlainen pakottamaton sattumanvaraisuus.

Mielestäni akvarellimaalauksessa on ehkä hienointa se, että eräänlaisin viittein ja muodoin voi kuvata niin paljon!
En hae töissäni täydellistä esittävyyttä. Toivon, että katsoja muokkaa omassa alitajunnassaan kuvan valmiiksi. Annan tilaa sattumalle. Jatkuvasti mielessäni pyörivät uudenlaiset kokeilut. Akvarellimaalauksessa värien sekoittaminen on iso osa maalaamista. Siinä koen olevani hyvä! Tunnen onnistumista tuhansien värisävyjen maailmassa leikkiessäni.

Taiteilijana olen aika kärsimätön. En jaksaisi hioa jotain yksityiskohtia viikkotolkulla. Arvostan heitä, jotka siihen kykenevät, mutta itselleni sopii paremmin maalaustekniikka, jossa joko tulee valmista tai sitten ei. Akvarelleilla ei voi samaa työtä tehdä loputtomasti sen menemättä ns. tukkoon. Valon merkitys maalauksissa on suuri, ja sille olisi jätettävä tilaa. Toki mitään sääntöjä ei kuitenkaan ole.

Moni kokee akvarellimaalauksen vaikeana tekniikkana. Veden liikkeitä ei pysty täysin kontrolloimaan. Mutta jos antaa vedelle ja väreille mahdollisuuden tehdä omia taikojaan, on tässä tekniikassa jo pitkällä!

Workshopeissanikin kannustan ihmisiä päästämään irti totutuista kaavoista ja heittäytymään luovuuteen.

Kun maalatessa pääsee oikein luovaan tilaan, kulkee hengityskin paremmin ja koko mieli rentoutuu.

Väriterapiaa upeimmillaan!

Värit sekoitan itse. Valmiit vihreät, oranssit, mustat jne. eivät mahdu minun palettiini.

Sekoitan kaikki värit kuudella perusvärillä. Ehkä siinä on joku okranvärinen nappi mukana. Luonnon sävyt eivät koskaan ole niin teollisia kuin valmiissa värinapeissa. Värien sekoittamisen teen pitkälti intuitiolla ja tietenkin vuosien kokemuksella. Haen toivomaani sävyä tarpeeksi kauan tai muutan sitä jopa paperilla lisäämällä värikerroksia. Mutta en ole niitä, jotka kirjoittavat tarkasti ylös ostamansa värit ja käyvät sitten ostamassa hyväksi havaittua väriä lisää. Minä olen väriostoksilla kuin karkkikaupassa – menen siinäkin fiiliksellä ja intuitiolla.

Minulla on omat tyylini ja metodini. En esimerkiksi koskaan käytä valmiita akvarellilehtiöitä, vaan revin sopivia paloja isoista akvarelliarkeista. Saatan käyttää epäonnistuneita töitä monenlaisiin tarkoituksiin. Kallista paperia ei silloin mene hukkaan, vaikka aika huolettomasti sitä käytänkin. Olen sitä mieltä, että harjoitella kannattaa hyvillä välineillä.

Olen aina ollut jollain tavalla rajoja rikkova. Kouluaikanani Kuopion käsi- ja taideteollisuusakatemiassa opiskelin erityistekniikoiden linjalla. Erikoistuin käsintehtyyn paperiin. Lopputyönäni tein suurikokoisen paperitaideteoksen Hugo Simbergin taiteesta inspiraatiota ammentaen. Käytin jo silloin, yli 20 vuotta sitten, kierrätysmateriaaleja ja uusiomassaa. Koulussa epäiltiin jonkun mahdollisesti kuolleen kerroksessamme, kun uusiomassan haju oli niin valtaisa.

Työ piti saada nopeasti päätökseen, jotta vältyin isommilta valituksilta.

Erään muotoilutuntieni tuotoksen kanssa tulin suorastaan kuuluisaksi.

Teokseni herätti tunteita puolesta ja vastaan. Teos oli mulkosilmäinen valtava kala, joka oli rakennettu kierrätysmateriaaleista. Se roikkui katosta taideakatemian käytävässä. Joidenkin opettajien mielestä se ei sopinut koulumme imagoon, ja he poistivat sen illan aikana kaikessa hiljaisuudessa.
Seuraavana aamuna toiset opettajat ripustivat sen uudestaan paikalleen, koska heidän mielestään se oli karmeudessaan upea ja suorastaan visionäärinen.
Taide on toki onnistunut silloin, kun se puhututtaa tai luo tunteita. Jokainen koulussamme tiesi sen kalan ja ihmetteli, kuka sen on tehnyt.

Nuorempana minulla oli ehkä enemmän tarve "kohahduttaa", mutta nykyään haluan lähinnä ilahduttaa ja tuoda valoisuutta ihmisten elämään.

Iloa ja valoa arkeen, akvarellin keinoin! – kuten tavoitteenani on.

Haluan taiteen tulevan lähelle ihmistä, luovan positiivisia tuntemuksia synkkyyden sijaan ja rentouttavan. Niin itseäni kuin muitakin.

En ole aina kulkenut helpoimpia teitä. Joskus varjot ovat olleet valon tiellä. Monenlaisten kokemusten myötä olen oppinut nauttimaan elämän ihan pienimmistäkin onnen hetkistä. Saatan pysähtyä aamuauringossa ihastelemaan vaikkapa jonkun kauniin juomalasin väriä – ja tulla siitä hyvin onnelliseksi.

Loppujen lopuksi ne kaikkein pienimmät asiat tekevät elämästä hyvin kauniin.

Luonto on innoittajani, kuten varmasti monella suomalaisella. Tutkin kasveja, niiden muotoja, ihailen veden välkehtivää pintaa.

Hengitän ja elän voimakkaimmin luonnossa.

Rakastan kaikkia vuodenaikoja, vaikka maalaaminen minulla sujuukin parhaiten kevään valossa. Värien käyttö on minulle niin rakasta, että talvisten maisemien maalaamisen koen vaikeaksi.

Taiteen tekeminen on ikuinen oppimatka. Mitä enemmän teet, sitä enemmän opit. Niin se vain menee.

Tekeminen on minulla aika tavoitteellista. Haluan kehittyä ja saada taidettani esille. Pöytälaatikossa se ilahduttaa vain itseäni. Jo pienenä katselin lehdestä kuvia erään kuvittajan työhuoneesta ja ajattelin: "Kumpa joskus..." Hänen talonsa isot ikkunat, leveä työpöytä ja värit sen päällä olivat minulle kaukaista unelmaa. Nyt tavoittelen unelmaani askel kerrallaan.

Olen niin iloinen, että olet täällä ja luit tarinaani! Jos innostuit maalauksistani tai pidät kätteni jäljestä, se ilahduttaa minua suuresti. Toivottavasti pääsen tuomaan sinun elämääsi ripauksen akvarellien taikaa.

Nähdään ja kuullaan! Kiitos, kun seuraat minun omaa polkuani.

Toivottavasti se risteää sinun polkusi kanssa ja kohtaamme aina uudelleen.